Huomenna sitten lähdetään. Täytyy sanoa, että tässä vaiheessa jännittää paljon vähemmän kuin esimerkiksi viime viikolla, kun tietää että mitään ei voi enää tehdä! Toki itse matka jännittää, mutta se kisa siellä menee sitten niin kuin se menee. Parhaamme tehdään Jetin kanssa, enempäänhän me ei pystytä.
Kontaktit loikitaan, jos niin loikitaan, mutta tietenkin yritetään olla loikkimatta. Enää ei voi treenata enempää, eikä yrittää kouluttaa sitä aan kontaktia paremmin. Se menee vain niin kuinka se menee. Ja ihan samanlainenhan se kontakti oli jo karsintojen aikaan, ja silti päästiin joukkueeseen. Ja rimat tippuu, jos tippuu, niistäkään ei nyt oteta paineita! Sinänsä ihan kiva lähtee kokeilemaan, että miten nyt menee.
Eihän se ennen karsintojakaan ollut sujunut mitenkään erityisen hyvin, mutta itse karsinnoissa kumminkin meni, joten miksei nytkin! Kunhan pää vain pysyy kasassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti