jettiläisten elämää 6.4.

Pentuset kasvavat kovasti, kun eivät vielä juuri muuta tee kuin nukkuvat ja syövät. Tosin eilen illalla pari ensimmäistä pentua Poju ja Una jo yrittivät lähes kävellä iltatissille! Takajalat jo kovasti "kävelivät", mutta etujalat eivät olleet ihan samassa vauhdissa mukana. ;) No ehkä ei nyt ihan vielä ole aikakaan! Painoa on osalla yli 500g ja Pikkulikkaa lukuunottamatta muutkin lähentelee puolen kilon rajapyykkiä. Pikkulikka taas on karvaa paitsi 400 g, mutta siis tuplannut alkupainonsa hänkin jo.

Tässä muutamia kuvia.

Uni tuli kun masu tuli täyteen.














Trio uniset.













Kahden kerroksen väestä ylempi kerros.













.. ja syödään..













ja sitten eikun unta kaaliin...













maitoparta













josko jäisikin nukkumaan "pöytään", niin onpahan
heti valmiina seuraavaa ruokailua varten. Kätevää, eikö totta?













Tilda muutes sai kirjalliset läpi tänään. :)

5.4.09

Tänään on Tildan synttärit ja hänestä tuli kertaheitolla täysi-ikäinen eli 18 v. Meidän perheessä siis yksi lapsi vähemmän! Juhlia ei kovasti pentulaatikon reunalla vietetty, vähän toki.

Pennuille sen sijaan päivä oli tavanomainen, syömistä, nukkumista ja kasvamista. Jetin hellässä huomassa on mukava ottaa syömisen päälle unoset ja kun on hyvin nukuttu niin jo vain taas tissi maittaa.

Pientä paniikkiakin meillä oli tässä päivitysten välillä. Torstai-iltana Jetille nousi tosi nopeasti kuume ja eikun kovaa kyytiä kohti eläinlääkäriä. Lääkärissä saatiin epäillyille vahvistus, nisätulehdus, joka onneksi saatiin pikaisesti lääkitykseen ja Jetti on niin mahtava potilaanakin, että vaikka nisä oli tosi kipeä, antoi hän meidän hoitaa sitä (hautoa lämpösellä ja lypsää). Se on niin ihana, tuo likka! Niin ja pennut saivat imeä muista nisistä ihan huoletta. Että jos vain ovat yhtään luonnetta perineet... :)

Tässä nyt sitten vihdoin ja viimein niitä 1-viikkos kuvia (joita on kysytty ja kaivattu jo tuhka tiuhaan!!) meidän upeista penneleistä!


5. narttu Vinku


































2. narttu Una


































7. uros Tuplatäplä
































3. uros Ruska
































1. uros Poju
































4. uros Peppu
































6. uros Akutäplä

































Nyt koitetaan olla ahkerampia päivittäjiä tähän blogiin, niin että pennuista kiinnostuneet näkevät muutakin kuin vain meidän luomia mielikuvia! Niin ja pentuja ei siis tosiaan ole vielä luovutettu kenelleen (josko kelleen näitä raaskitaan luovuttakaan.. ;) , että ottakaa vaan yhteyksiä edelleenkin!

Huomisiin!

5 urosta ja 2 narttua!

Ihan ensimmäisenä tiedoksi kaikille, että blogin pitäjällä on ollut koeviikko pentujen syntymisen lisäksi, joten saatiin vierailija tänne meidän blogiin, jotta sekin päivittyisi. Kyseinen teksti siis äidiltäni, eli Jassulta:

"26.3.09

Jetti oli koko edellisen päivän siihen malliin rauhaton, että luulimme synnytyksen käynnistävän jo yöllä, mutta vasta aamusella alkoivat tosi ponnistukset. Niinpä klo 11.20 putkahti maailmaan ensimmäinen urospentu (juuri samanaikaisesti, kun Tarja puhelimessa kyseli, joko heidän poikansa on syntynyt :) ), ja komea poika olikin. Siskolikka tuli kohta perään 18 minuutin päästä ja siitä tuli Nokinenä joka kyllä sitten muuttui Unaksi. Sitten Jetti päätti ottaa pienen huiliitauon ja sitä sitten kestikin aina puoli kolmeen saakka, jolloin maailmaan putkahti toinen urospentu; Ruska ja puolen tunnin jälkeen, juuri kun Jetti oli saanut Ruskan putsattua, syntyi veljeskaartin kolmas jäsen, Valkopeffa, joka myöhemmin lyhentyi Pepuksi.

Tässä vaiheessa jo ajateltiin, että tämähän sujuu vallan mainiosti, mutta toisin kävi. Toinen siskoista olikin päättänyt, että nyt sitten hiukan annetaan kotiväen odottaa ja niin sitä sitten odoteltiinkin tovi jos toinenkin. Seitsemän aikoihin saapui Jartsun sisko Päivi mukaan synnytysavuksi (sairaanhoitaja kun on, ja muutaman kymmentä collie-pentuetta kasvattanut) ja vihdoin viimein 25 yli yhdeksän toinen tytöistä syntyi. Päivi nimesi pennun Vinkuliisaksi, joka sitten lyhennettiin Vinkuksi. Nimi tuli siitä, että kun Vinku vihdoin ja viimein päätti tulla maailmaan ja saatiin hierottua virkeäksi, se päästi melkoisen mekkalan ja ilmoitti että tässä minä olen. Heti Vinkun perään syntyi neljäs poika, joka sai nimeksi Pikku-Aku, joka tosin taitaa puhekielssä kuitenkin olla Akutäplä.. Nimi tulee täplästä keskellä piirtoa, joka on aivan samanlainen kuin naapurin Akulla. No, ole Frank huoletta, ei Jetti vieraissa käynyt…

Viimeinen pennuista näki päivävalon, tai oikeammin lampun valon klo 23.28 ja sekin oli poika.
Pennun nimeksi tuli Tuplatäplä, johtuen kahdesta pienestä ruskeasta täplästä oikealla kyljellä.
Kellon ympärys siinä hurahti! Ceci oli aluksi hyvinkin lähellä tarkkailemassa tilannetta, mutta jossain vaiheessa se joko siirtyi itse, tai sitten Jetin katseen voimasta olohuoneen sohvalle, poissa Jetin näköpiiristä. Se höristeli korviaan aina kun kuuli uuden pennun äänen ja ajatteli varmaan mielessään, että taas pääsee jossain vaiheessa paimentamaan pentukatrasta, viimeistään silloin kun pennut päsevät seikkailemaan koko alakerrassa.

Jetti oli aika uupunut pitkän urakan jälkeen, mutta moneen kertaan laski ja tarkasti pennut, ennen kuin uskalsi ummistaa silmänsä pennut nisillään. Samoin oli meidän ihmisten laita, ihan heti ei uni tullut simmuun, vaikka jokunen yö oli tullutkin jo valvottua enempi ja vähempi.

27.3

Jetti on kyllä esimerkilllinen äippä. Puoli väkisin sen sai kiskoa yöllä pissalle vaikka hätä olis melkoinen. Pikapissat ja kakat ja melkoista kyytiä takaisin pentulaatikkoon hoivaamaan pentuja. Ja laskemaan niitä. Ihan selvästi Jetti ei osaa vielä kunnolla laskea viittä pidemmälle, niin moneen kertaan se aloittaa alusta laskemisen. Mutta eiköhän se opi senkin, kun niin monta muutakin asiaa on oppinut.

Ruoka maittaa niin Jetille kuin pennuillekin ja meillä ihmisillä aika kuluu pieniä pentusia katsellen kuin siivillä. Tässä vaiheessa pennut eivät tee muuta kuin syövät ja nukkuvat.

28.3

Pentujen elämän toinen päivä. Jetti jatkaa huolellisen äidin roolissa., mutta nyt sen saa jo houkuttelemalla käymään pihalla pissalla tai kakalla, mutta aikaa siihen ei kyllä turhaa kuluteta. Vaikka kakkapaikan löytäminen on länderille tarkka paikka, niin nyt jostain kumman syystä paikan hakuun ei mene kuin hetki ja saman tien ollaan jo portailla pyytämässä sisälle. Tänään päätettiin antaa pennuille hiukan lisäruokaa, koska näyttäis siltä että Jetiltä ei maitoa tule kenties ihan riittävästi vielä. Synnytys oli kuitenkin niinkin pitkä ja uuvuttava, että luultavasti silläkin on osuutensa. Pennut ovat kuitenkin ainakin toistaiseksi kovin virkeitä ja reippaita nisille hakeutuessaan ja hyvin tarmokkaasti hännät suorina väpättäen imevät niitä.

29.3.

Aika vierähtää kuin siivillä pentulaatikon reunalla. Vaikka siellä ei tehtäisi muuta, kun nukuttaisiin, niin siltikin sen katsominen jotensakin koukuttaa! Tänään Jetti tuli jo ihan ilman suurenpia houkutuksia asioilleen ulos. Ei siellä silti turhia vieläkään viivytä, ja kakkapaikka löytyy edelleenkin hyvin reippaasti. Ai niin, ja kerran Jetti tuli aivan yllättäen keittiöön ihan ilman, että sitä olisi mitenkään kutsuttu! No, äippä (toim. huom: tässä siis kyse kuitenkin Jassusta, ilmeisesti tapana sillä puhua itsestäänkin äippänä ;) ) oli toki Cecille puhunut ”saunapalasta” (hammastikku, jonka koirat ovat tottuneet saamaan äipältä saunan jälkeen) niin tokihan Jetinkin piti se saada, kun kerran kuuli siitä mainittavan Cecille!!!

Ihania nuo pikkuiset pennut ovat. Ja se pennun tuoksu!"


Koko katras ja ylpeä mamma!

Päällä Vinku (viides pentu, narttu) ja alla Ruska (kolmas pentu, uros)

Vasemmalta oikeelle: Tuplatäplä (u), Peppu (u), alla Ruska (u), Una (n) ja Poju (eka pentu, u)

Lopuksi vielä koko sakki, eli vasemmalta oikeelle: Poju, Tuplatäplä, Akutäplä, Una, alimpana Ruska, sen päällä Vinku ja lähimpänä mammaa Peppu.

Röntgenissä

Piti tosiaan jo eilen kirjotella tänne, mutta enpäs sitten kerennytkään. Mutta niin, röntgen oli perjantaina ja 7 pentuahan siellä näky! Täytyy sanoa, että ihan hyvä määrä. Että nyt sitten vaan odotellaan, että ne tulis ulos sieltä. Nyt kyllä jännittää jo ihan kivasti, mä oon vähän veikkaillut, että huomenna vois tapahtua. Tosin meillä kaikilla on ihan eri mielipiteet siitä koska ne syntyy ja Tarja ja Timokin, jotka kävi meillä aiemmin tänään veikkas myös eri päiviä. Mut ilmeisesti tiistaille olis eniten tullu veikkauksia, eli tää mun maanantai on nyt vähän alikynnessä... No, kohtahan se selviää!

Mun piti laittaa tänne kuvia pentulaatikosta ja Jetistä, mutta oon väärällä koneella ja olen sen verran laiska, että en jaksa vaihtaakaan! Ehkä sitä tässä jossain välissä vois niitäkin laittaa enemmän. Mutta tosiaan, se pentulaatikko me pystytettiinkin jo sillon samana päivänä myöhemmin, kun tänne viimeksi kirjotin, oisko ollut tiistaina. Mutta nyt se on sitten tuolla olohuoneen perällä, samassa paikkaa missä viimeksikin.

Kauheeta mekkalaa ne pennut kyllä jaksaa pitää. Tarjan sanoin, nehän tulee kohta läpi tosta nahasta! Että vilkkaita pentuja mitä ilmeisemminkin tulossa. Toistaseks Jetti on syönyt vielä ihan hyvin. Penturuokaan me siirryttiin tossa jokunen aika sitten (mä en yleensä osallistu tähän ruokintaoperaatioon...) ja kyllä se ihan hyvin on alas mennyt, tosin kyllä aina pitää olla jotain parempaa siinä mukana.

Lämpöä me ollaan mittailtu aamuin illoin ja se on aika tasasesti ollut siinä 37,5 kohdilla. Tänään aamun mittauksessa se näytti 37,24, eli sen mukaan se olisi laskussa ja synnytys voisi alkaa ehkäpä vuorokauden päästä. Mutta täytyy kyllä myöntää, että toi meiän mittari (olisi tosiaan pitänyt ostaa uusi) ei välttämättä ole ihan paras mahdollinen, kun se ei vielä piipattuaan näytä oikeeta lukemaa, vaan nousee sen jälkeen aina jonkun verran ja tänään Jetti pääs liikahtaan vähän liian aikasin, tosin se mittari oli jo kerran piipannut ja lukema ainakin toistaseks pysähtynyt, mutta tiedä sitten. No, iltamittauksessa se selviää! Kun ei sitten toista kertaa viitsitty neitiä kiusata, vaikka antaakin aina tosi nätisti ihan ilman mitään, mutta kun ei nyt akuutista hädästä kuitenkaan ollut kysymys. Että saas nähdä nyt sitten!

Tällästä tällä kertaa! Kaikki on ollut tässä valmiina synnytykseen jo pari päivää, eli nyt vaan odotellaan että se käynnistyisi. Voipi olla, että seuraavassa päivityksessä onkin sitten jo vauvauutisia! Tai sitten ei vielä, riippuu vähän koska ne nyt syntyy...

Odottelua...

Eipä tässä muuta kuin, että Jetti on paisunut entisestään. Pennut on potkineet jo jonkin aikaa ja kauheesti sitä liikettä siellä tuntuukin olevan! Varsinkin aina iltaisin kun nukkumaan pitäisi mennä, ni jo mahassa tuntuu olevan vilinä. Välillä kyllä täytyy ihmetellä, että miten se neiti oikein jaksaa noinkin hyvin ja pystyy vieläpä nukkumaankin.

Varattiin röntgen ensi perjantaiksi, eli sillon sitten selviää pentujen tarkka lukumäärä. Toi röntgenhän on vähän kakspiippuinen juttu, koska kyllähän sen nyt järkikin sanoo, että ei välttämättä ole hyvä altistaa noin pieniä pentuja säteilylle. Mutta meille eläinlääkäri sanoi ultrassa, että jos siitä kasvaa kauhean iso, niin olisi suositeltavaa kyllä käydä siellä röntgenissä. Koska Jetti ei kuitenkaan ole enää kovin nuori (vaikka ell:n mukaan Jetin ikä ei vielä ole minkäänlainen este eikä edes rasite pennutukselle), niin synnytyksen kannalta olisi hyvä varmistua pentujen määrästä.

Laskettu aikahan, eli se 63 vuorokautta astutuksesta olisi ensi viikon perjantaina, mutta ollaan tässä kyllä veikkailtu, että jo alkuviikosta päästään synnytyspuuhiin.
Pentulaatikko pitäisi rakentaa valmiiksi ihan näinä päivinä, että neiti pääsee sitten tekemään olonsa kotoisaksi ennen itse synnytystä. Vähän kyllä alkaa jänskättään ens viikko!

Länderien kevätpäivät pidettiin nyt sunnuntaina Järvenpäässä ja mekin oltiin koko ihmisperheen voimin siellä. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa länderi-ihmisiä ja tietysti koiria! Valitettavasti omat jäi kyllä tällä kertaa kotiin. Kyllähän se Jetti olisi siellä varmasti hyvin pärjännyt, vaikka onkin iso maha, mutta ei olisi ollut mitään järkeä stressata sitä turhaan. Ceci sitten jäi kotiin Jetin seuraksi! Mutta kiitokset vielä Kautiala&Moisiolle päivän järjestämisestä, oli kivaa!

Palaillaan, luultavasti perjantaina/lauantaina! ;)

Neiti Paksu-Bertta

Eli nyt on kulunut kuusi viikkoa (ja yksi päivä) astutuksesta ja neidin masu senkus vaan kasvaa! Jo viikko sitten se oli suhteellisen iso ja se on koko ajan vaan paisunut entisestään. Ja painoakin tullut ihan kivasti! Vähän alkaa hirvittää, että ei kai meillekin tule sitä 11 pentua (kuten Grönroosin Annen Pelalle juuri syntyi, onnea Demiansille!). Eihän siinä muuten mitään, onhan ne kivoja, mutta kamala työhän niissä on, jos niitä noin paljon tulee! Kun Jetin ekassa pentueessakin oli jo työtä, vaikka siinä ei ollutkaan kuin viisi pentua ja meitä ihmisiä oli kolme häärimässä.

Onneksi Jetti kuitenkin jaksaa pysyä pirteänä ja hakee mua koko ajan leikkimään. Tosin heti kun se asettuu makuulle, niin alkaa hirveä huokailu ja muutenkin on välillä niiin raskaana. Tosin eiköhän toi maha ala jo vähän tuntumaankin, niin ehkä se suotakoon Jetille!

Tuuli (Jettildan Aitotähti, eli siitä ekasta pentueesta), bc-Just ja omistajansa Heini ja Heinin 4-vuotias tytär Saga olivat meillä viikonlopun ja lähtivät äsken kotiin päin. On se kyllä jännä, että vaikka Tuulikin on jo ihan "aikuinen nainen", niin Jetti sallii Tuulilta melkein mitä vaan. Tuuli voi tulla pusuttelemaan mua koska vaan, mutta auta armias jos Just tai joskus Cecikin tulee vähänkin liian lähelle mua, niin kyllä neiti jo ilmottaa, että nyt on asiat väärin. Mutta Tuulille ei mitään! Ja nyttenkin ihan samalla lailla, vaikka Jetti onkin muuten paljon tiukempi, ilmeisesti just ton mahan takia.

Loppuun vielä pari kuvaa masusta!

Odotusta ja muita kuulumisia =)

Lienee pakko "hieman" päivitellä tätä blogia ja kertoa Jettiläisten uutisia. Jos nyt vaikka saisi aikaiseksi oikeasti kirjoittaa suht usein. Sillä tämä tärkein uutinen voi olla sen verran mielenkiintoinen, että se saattaa lukijoitakin kiinnostaa...

Jetti on nimittäin astutettu. Isukkina on siis Sundellin Ninan Tornado "Frank", eli sama uros, joka astui Jetin jo vuosi sitten. Silloinhan Jetti jäi tyhjäksi, ilmeisesti huonon juoksun takia, mikä kuulemma oli tosi yleistä sinä talvena ja johtui luultavasti pimeydestä ja C-vitamiinin puutteesta (viime talvihan oli suhteellisen lumeton ja musta). Nyt sitten tällä kertaa on pidetty jopa edellistä matalampaa profiilia ihan vaikka vain varmuuden vuoksi, sillä pettymys oli viime kerralla jo tarpeeksi suuri. Kuitenkin, huomenna tulee viisi viikkoa täyteen ja Jetti ultrattiin toissapäivänä, joten nyt on oikea aika "julkistaa" asia. Ultrassa nimittäin näkyi viidestä kuuteen pentua ja kuulemma enemmänkin voi tulla! :)

Nyt Jetti on siis ainakin varmasti kantavana, joten toivon mukaan meille ilmestyy pentuja maaliskuun lopulla. Tarkka laskettu aika olisi 28. päivä lauantaina. Olisi kyllä aika hyvä ajoitus, jos neiti juuri silloin onnistuisi putkauttamaan ne maailmaan, olisi sitten koko viikonloppu aikaa meidän kaikkien viiden (meidän kaksjalkaisten, Jetin ja Cecin) selvitä itse synnytyksestä. Tietysti vaikka se osuisikin keskelle viikkoa, olisi pentujen kanssa koko ajan joku, mutta sillon ei me kaikki työssä- ja koulussakäyvät voitaisi olla kotona päivisin... Pentuja voipi kysellä äidiltäni sähköpostilla osoitteella janet.jauhiainen(at)empower.fi tai minulta, Tildalta, jetti.tilda(at)gmail.com . Tarkoitus kuitenkin on, että tässä suht pian myös meidän kotisivuille (hävettää ihan mainitakin...) ilmestyisi vähän virallisempi tiedotus asiasta, johon siis myös tarkemmat yhteystiedot, jotka tosin löytyvät jo nyt sivuiltamme (www.jettildan.net).

Mitäköhän muuta meille kuuluu... No, Jetin kanssa kisailtiin ennen juoksua jonkin verran ja SM- plus karsintanollat saatiin plakkariin jo joskus syksyllä. Ei me kuitenkn kauhean paljoa kisailtu, jotenkin oli vaan kaikkea muuta koko ajan. Mutta se mitä käytiin niissä, niin ihan hyvinhän ne meni! Ceci onkin nyt sitten ollut kokonaan poissa virallisista kisoista, se on saanut juoksennella välillä Jankk:n epiksissä ja mitä nyt aina treenien lomassa päässyt hyppimään. Se kyllä tykkää vieläkin agilitysta kuin hullu puurosta, vaikka onhan se jo vähän vanhentunutkin. Osittain fyysisestikin, mutta myös henkisesti, sillä se on nykyään jos mahdollista vieläkin itsepäisempi tapaus! Mutta täyttäähän se jo kohta 11 vuotta, eli eiköhän se vähän saakin määräillä meitä muita. ;) Täytyy myös kertoa, että Sakkelan (kuten Timo sanoo, oikeasti Järvenpään...) pojat, eli Tarjan ja Timon Rumba (Nuuskamuikkunen) ja Samba (Kümmel von der Holderheide) lomailivat meillä joulunaikoihin kaksi viikkoa T&T:n itse makoillessa Intian rannoilla. Pojat sopivat meidän laumaan tosi hyvin ja ne kaksi viikkoa meni nopsaan ohi. Pakko todeta, että kyllähän tossa samalla menis kolme-neljäkin koiraa, siinä missä kaksi... ;)

Mut mut, eiköhän tää ala olla tässä, jatketaan seuraavalla kerralla! Ja nyt voin luvata, että tällä kertaa siihen ei mene ihan puolta toista vuotta... Koska täytyyhän sitä nyt ainakin pentu-uutisia päivitellä! :)